Laskemme päiviä, tunteja... Alle kaksi viikkoa niin odotus palkitaan! Hän on harmaa ja pikkuinen (toistaiseksi). Kasvattajan mukaan pieni ja pippurinen neiti joka on karannut pentulaatikosta useita kertoja! Hän on saanut käydä jo pihalla tutustumassa ruohon tuoksuun ja pörriäisten surinaan. Temmeltää sisarusten joukossa. Hän syö jo oikeata ruokaa ja harjoittelee jopa jo siipien nakertelua. Hän on Meia, weimarinseisojaneiti , jota olemme odottaneet vuoden päivät.
Olemme Helsinkiläinen pariskunta, jolla entuudesta kaksi koiraa, 12 ja 13-vuotiaat borderterrierit. Lisäksi perheeseemme kuluu 2 tytärtä, jotka asuvat luonamme vuoroviikoin. He ovat 7 ja 8 vuotiaita.
Päädyimme kyseiseen rotuun sen haastavuuden, kauneuden ja käyttötarkoituksen takia. Koiran on pystyttävä olemaan sekä perhekoira, että vaativaan lintumetsästykseen sopiva. Weimarin hankkiminen Suomessa ei ole ihan niin helppoa kuin monen muun rodun. Kasvattajia ei ole kovin montaa ja varsinkaan narttupentuja ei viimeaikaisissa pentueissa ole ollut liikaa:)
Meillä on siis jo kaksi koiraa Mio ja Nani. Kummatkin loistavia borderterrierejä, jotka ovat jo ehtineet paljon nähdä ja kokea. Hienoja seikkailuja olemme kokeneet ja toivottavasti näistä kokemuksista on hyötyä tulevan pennun koulutuksessa.
Ajatus tämän blogin kirjoittamiseen tuli, kun yritimme löytää blogia, jossa kerrottaisiin seisovan lintukoiran koulutuksesta ja kasvusta kaikkine kommelluksineen. Haluamme tässä blogissa näyttää paljon kuvia ja kertoa pennun kehityksestä ja käyttäytymisestä. Mahdollisimman suoraan ja tarvittaessa pilke silmäkulmassa. Kirjoitamme blogia kumpikin ja näin saamme varmasti erilaista lähestymistä aiheeseen.
Asumme paritalossa ja vieressämme on loistavat ulkoilumaastot ja merenrantaa. Tulemme olemaan myös paljon maalla Porvoossa sekä Karjaalla. Näissä paikoissa on mahdollista opettaa koiraa maalla, meressä ja ilmassa:) Metsästys on mahdollista Porvoossa omissa metsissä ja Lohjalla olevalla maatilalla, jossa suvulla on ollut tapana käydä sorsametsällä. Hauska tapa tavata suvun miesten kesken aina 20 elokuuta kello 12. Tämä kyseinen ajankohtahan on sorsametsästyksen kliimaksi ja loistava aloitus syksyn metsästys rupeamalle.
Koiramme Meia siis saapuu 13 kesäkuuta sunnuntaina. Lähdemme hakemaan neitiä koko perheen voimin, kumminkin ilman bordereita. Saavuttuamme kotipihalle on aika bordereiden tulla ulos tervehtimään pentua. Näin he eivät koe, että kotiin (heidän reviirilleen) tuodaan uusi tulokas kysymättä heiltä. Sen jälkeen johtava koira MIO saa tulla sisään ensimmäisenä ja sitten Nani. Näin tulee pennulle hyvin selväksi heti alusta asti, että hän on lauman loppupäässä. Ehkä koko koulutuksen tärkein asia onnistumisen kannalta tulee olemaan johtajuus. Noin viisasta ja vahvaa koiraa ei missään vaiheessa saa päästää määräämään ja varmaa on, että hän sitä tulee yrittämään. On myös hyvin tärkeää selvittää perheen sisällä miten ja kuka tekee pennun kanssa tärkeä asiat (ulkoilutus, ruokailu, käsky rauhoittumiseen jne.)
No, me olemme ainakin yrittäneet valmistautua parhaamme mukaan ja hankkia tarvittavat tarvikkeet. Ruokakipot, makuualustat, vaaleanpunainen häkki rauhoittumiseen, kaulapanta ja remmi jossa on kulkenut kaikki perheen koirat alkuvuosina. Eli valmistautuminen on huipussaan. Nyt sitten loppu jännitykset ja viikon päästä Meiaa hakemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti