ennenkaikkea luonnetta!
Tämä tyttö on ehtinyt tutustua Porvoon mökillä järviveteen ja Karjaalla koettiin
ensikosketus "ihmeelliseen" meriveteen. Kumpainenkin kokemus oli mieluisa vaikkakin vielä ei geeniperimästä osata käyttää kohtaa missä lukee "miten ravistan turkkini kuivaksi". Kolme numeroa liian isot korvat kyllä osataan heiluttaa kuivaksi, mutta siitä ei synny muuta kuin kova ääni.
Meia on osoittanut jo pienessä ajassa olevansa todella sosiaalinen, tarmokas, fiksu ja juoni Weimarinseisoja. Lasten kanssa tulee loistavasti toimeen ja ei tunnu välittävän vaikka syliin ottajia ja hännästävetäjiä onkin isännän mielestä jo hiukan liikaakin. Ensimmäiset riistakokemuksetkin on jo kokeiltu ja ei ainakaan liiasta innostumisesta voi häntä syyttää. Iltakävelyllä kohtasimme kaksi kanadanhanhiperhettä ja päätimme heitä hiukan lähestyä. No lopputuloshan oli vain kiinnostus hanhien jätöksistä ja niiden syöntiyritys...
Seuraavaksi kokemukseksi muodostui juhannuksena iltakävely metsätiellä. Olimme kulkeneet hetken aikaa ja olimme kohta kääntymässä takaisin kun pysähdyin kuultuani vaimean rysähdyksen pusikossa. Muutamassa sekunnissa 5 metrin päässä meitä tuijotti VALTAVA hirvilehmä ja nopesti säikähdin missä on Meia, koska ei ollut kytkettynä. Nuori neiti vilkaisi kerran ja lähti kävelemään kaikessa rauhassa takaisin mökille. Oliko se sitten osoitus, että hän on todellinen lintukoira ja ei voisi vähempää kiinnostaa mikään muu. No hetken tuijottelimme toisiamme ja sitten hirvi lähti
jatkamaan matkaansa.
Myös lyhyessä ajassa Meia on osoittanut olevansa aikamoinen dramaqueen. Lukuisat terrieriemme leikkiin haut ja kyljestä näykkäilyt päätyvät lähes aina kovaan ujellukseen ja itkuun, kun terrierit näpäyttävät hiukan takaisin. Tässä samaan aikaan televisiosta seurailen jalkapallon MM-kisoja ja tuntuu, että Meia pesisi mennen tullen kaikki nuo Italialaiset ja muut, jotka lähes kuolevat kentälle Oscar-palkinnon arvoisesti.
Meian koulutus on nyt myös "virallisesti" alkanut ja nyt jo sujuu pyynnöstä istuminen, omalle paikalle keittiöönmeno sekä mielestäni tärkein IRTI- komento. Näitä nyt yritämme toistaa ja toistaa ja toistaa. Olemme jo näistä pyynnöstä jättäneet pois herkuilla palkitsemisen. Meian ruokailuissakin on jo siirrytty 3 kertaan päivässä. Tämä tuntuukin olevan hyvä rytmi ja takaa meille jo huikeat noin 8 tunnin yöunet ilman ulosvientejä ja ruokailuja.
Aika paljon ihmetyttää pennun rauhallisuus ja nukkuminen. Tällä tarkoitan ehkä positiivista alkua ja eroavaisuutta pienempikokoiseen koiraan. Tai sitten vaan en enään muista tapahtumia 12-13 vuotta sitten kun Mio ja Nani olivat pentuja.
No mutta tässä hiukan kuvia Meiasta nyt 9 viikkoisena ja juhannusfiiliksissä.
Lähinnä hän on siis nauttinut ja relannut, kuten näkyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti