Näin iloinen koira voi olla

Nyt haluamme toivottaa oikein rauhaisaa joulua ja onnellista uutta vuotta! Palataan ensi vuonna!

Syksyistä

Syksy tai talvi (ota nyt näissä keleissä selvää kumpi) saapui ja muutimme ihanan pitkän kesä-asumisen jälkeen takaisin kaupunkiin. Onneksi täälläkin on luonto lähellä ja tänään aamulenkillä Meia hyppäsi jokeen sorsien perään. Kotiin tultaessa koiraa odotti suihku, lämmin ja nautinnollinen, kylmän puutarhaletkuveden sijaan johon Meia on maalla tottunut :) Hirvijahdeista on tullut mukavasti luita ja tunti vierähtää helposti ulkona niitä kalutessa. Tässä muutama kuva syksyltä.

Koiran unta

Tyylinäytteet...

Mutta välillä myös tämän näköisenä...

Metsästyshommia

Isäntä ja koira ovat olleet ahkeria ja käyneet metsällä useampaan otteeseen. Ja saalistakin on tullut ihan kivasti! Pakkaset ovat jo nyt täynnä...

Loppukesän tunnelmaa

Kesä on mennyt todella nopeasti, pääsääntöisesti työn merkeissä. Lomaa emme oli juuri pitäneet, muutamia päiviä siellä täällä lukuunottamatta. Olemme asuneet kesäkuusta asti maalla, ja Meia on nauttinut maalaiselämästä aivan suunnattomasti. Täällä kun pellot ovat loputtomat ja metsät tarpeeksi syvät maastolenkkeilyyn omassa rauhassa.

Näyttely ja vesityökoe

Meia osallistui 2. heinäkuuta elämänsä ensimmäiseen kunnon näyttelyyn Tuusulassa josta tulos EH- erittäin hyvä. Kuuma päivä oli, ja kehään päästiin noin 2 tuntia myöhässä...
Kiitos kasvattajalle Sadulle, joka juoksi puolestamme kehässä! Ihan tyytyväisiä ollaan suoritukseen, ottaen huomioon 5 minuutin treenit kaksi päivää ennen näyttelyä ;)







Tänään Meia kävi myös elämänsä ensimmäisissä vesityökokeissa Santahaminassa. Nuorten luokassa 4/5 pistettä ja avoimessa 4/5! Hyvä hyvä!!
Nämä kuvat ovat treeneistä.

Kohtaamisia

Siitä lähtien kun jäät lähti, ollaan käyty Meian kanssa uimassa lähes joka päivä (siis koira ui, en minä!) Äsken aamulenkillä kävimme koirarannassa taas heittämässä vähän keppiä veteen kun yhtäkkiä herra joutsen ilmesty paikalle. Hetken mietittyään Meia päätti uida joutsenen luo! Ei ehkä ihan fiksuin päätös, sillä joutsen alkoi käyttäytyä uhkaavasti, sihisi ja suhisi ja alkoi uida Meiaa päin. Meiallehan siinä kiire tuli, kääntyi äkkiä rannalle päin ja ui niin lujaa kun vaan ikinä kintuistaan pääsi. Taisi koira säikähtää, koska ihan tärisi ja mielellään lähti rannalta pois tapahtuman jälkeen... Pelottavia otuksia.

Täältä ajojahti lähti.



Ja turvaan onneksi päästiin.

Ojan yli uiden

Mutta hyppään kyllä takaisin...

Asento

Meia poseeraa!
Pääasia että jalka on hyvin ;)

Kevättä

Muutama kuvan kevään varrelta. Meia juhli ensimmäistä syntymäpäiväänsä 25.4 ja nauttii toisessa kuvassa synttärikakkuaan.

Kyynpurema

Pääsiäisenä pääsi käymään ikävämpi juttu, kun maalla ollesamme kyy puri Meiaa. Purema tuli onneksi kuonoon, raajoihin tullessa se on eläinlääkärin mukaan vakavampaa.

Huomasimme pureman kun kaulan iho alkoi "roikkua" ja soitin heti päivystävään eläinlääkäriin joka pitkäperjantain kunniaksi viimein löytyi 45 km päästä Sipoosta. Ei muuta kun heti matkaan. Lääkärissä Meia sai heti nesteytystä. Eläinlääkäri antoi kaksi vaihtoehtoa; joko kotiin odottamaan että oireet menevät itsestään ohi tai sitten Viikin pieneläinklinikalle ottamaan vastamyrkyn. Koirasta riippuen ei edes vastamyrkky kuulemma aina toimi vaan koira voi jopa kuolla. Toisaalta, suurin osa koirista toipuu ihan "kotikonstein", joten vastamyrkyn ottaminen voi myös olla aivan turhaa.




Me toimimme kuitenkin varmaan päälle ja lähdimme Viikkiin missä Meia sitten sai vastamyrkyn ja nesteytystä noin 6 tunnin ajan. Vastamyrkkyä saa vain ja ainoastaan Viikistä ja se maksaa noin 150 euroa. Illemmalla otetuissa verikokeissa ei enää löydetty poikkeavaa, joten Meia sai kipulääkkeen ja pääsi kotiin pitkän päivän jälkeen. Uni maistui!

Jo seuraavana päivänä Meia oli pitkälti oma pirteä itsensä ja turvotuskin laski melkein heti. Ei edes kipulääkkeitä tarvittu!

Koiranaurua

Lupasin joskus aikoja sitten yrittää ikuistaa Meian "nauramista". No, yritystä ikuistamiseen on ollut siitä asti ja tässä nyt hyvä yritys... Ihan helppoa kuvaaminen ei ollut, sillä koiran vauhti on ehkä se isoin ongelma näisää nauru-tilanteissa. Tähän kuvaan valmistauduin ottamalla kameran sängyn viereen ja napsin kuvat sängystä Meian kuultua ensimmäiset sanat aamusta ja rynnättyä paikalle.. tietty nauraen innosta niinkuin aina aamuisin kun kaikki vihdoin herää!

Korvat käännetään tälleen "kupiksi" vähän taaksepäin...
Ikenet vedetään ylös...



Ja sitten heilutetaan koko kroppaa niin että ollaan S-muodossa (ei näy kuvassa)

Postimerkkiin!

Meian kuva on ehdolla postimerkiksi!
Äänestää voi nyt futurecity.fi:ssä
Ehdotuksen nimi on "HEEE!" Niin kuin Helsinki.

Ääniä ääniä, niin kohta voidaan ehkä liimailla kirjekuoriin baanaava weimari!
Kiitti tästä vaan Sinille, kiva idea!

Wariksenseisoja

Meia on pitänyt lintutreeniä yllä itse näin talvella harrastamalla varisten seisomista.






Huom. Jarrutusjäljet! :)











Kuvat: Sini Merikallio

Meia ja Emmi

On ollut aivan mahtavaa kun jäät ovat pysyneet vielä koko maaliskuun ajan. Joka-aamuisesta lenkistä jäällä ehti tulla jo jonkinlainen rutiini. Usein törmättiin myös Siniin ja Emmi-labbikseen, ja tässä muutama Sinin ottama kuva koirien leikeistä.

Nyt kun on satanut vettä koko viikonlopun ei jäälle enää uskalla mennä. No, ei kai tässä muuta kun kesää odottamaan...







Kuvat: Sini Merikallio