Omppuvaras

Meia kävi omenavarkaissa. Maistuu erityisen hyvältä juuri siksi...

Sorsametsällä

Meia pääsi eilen sorsametsälle isännän, isännän ystävän sekä saksanseisoja Blondin kanssa. Pärjäili kuulemma hienosti, ei pelännyt tälläkään kertaaa laukauksia, kantoi lintua ja istui hienosti veneessä. Illalla Meia oli niiin puhki ettei pystyssä pysynyt. Toivotaan että Blondin opit meni perille! Tai edes hautumaan. Tässä vähän metsäfiilistelyä.

Kova metsästäjä.


Mainio näköalapaikka.


Ja huilataan.

Nauraa!

Niin suunnattoman hauskan näköistä on kun koira nauraa! Meia on tehnyt sitä nyt jonkun aikaa, ja tainnut peritä sen isältään Visalta.
Nauru tapahtuu kun ollaan oltu koirasta erillään pidemmän aikaa. Työpäivän jälkeen kotiin tullessa nauru on erityisen hulvatonta. Nykyään Meia nauraa myös muille tutuille ihmisille joita ei ole nähnyt hetkeen.
Käytännössä nauru tapahtuu niin että nenä ruttautuu, ikenet vähän nousevat ja koira juoksee hiukan matalammassa asennossa luokse hyvin innokkaana. Kuvaan hymy ei ole vielä tarttunut, mutta lupaamme yrittää ikuistaa sen.