Lisää treeniä

Syksyllä kävimme myös Sadun ja Keijon luona fasaanitreeneissä.


Pellolla metsälle menossa.


Meia seisoo fasaania.


"Aivan pro".


Ja kavereiden kanssa.

Poseerauksia vol 2

Kuten näkyy, nämä kuvat on otettu ennen lumentuloa. Selailin syyskuvia, ja taas yllätyin kuinka hienot valot ja värit ovat siihen aikaan vuodesta. Nyt kun ei muuta kuin valkoista taas näe.









Myös bortsut taitavat lajin. Kallioilla syyspäivänä.

Talvista tunnelmaa

Meia rakastaa lunta. Parasta on kun oikein pääsee kiihdyttämään ja pomppimaan syvässä puuterilumessa. Kiitollisia olemme, että turkki on niin helppohoitoinen ettei siihen lumi tartu.











Meia täytti jouluaattona 8 kuukautta, ja edeltävänä päivänä alkoi myös neidin ensimmäinen juoksu.

Tykkää lapsista

On ollut ilo huomata, miten "järkevästi" Meia käyttäytyy lasten kanssa. On rauhallinen ja maltillinen. Tottelee heidän komentoja myös hyvin, sekä "istu", "maahan", "paikka" ja "nouda". Muutamia kertoja myös tytöt ovat nukahtaneet Meian kainaloon ja yhdessä he siinä sitten vetävät sikeitä.

Tähänkö mun pitäs mahtua...

Meia joutu välillä tyytymään bortsujen koppaan, kun he yhdessä valtaavat Meian ison kopan. Bortsuja kun ei ihan hevillä pois jahdata... pomoja kun tässä talossa ovat.

Jaa tähän vai?


Pakkokai se on.

Fasaanitilalla

No niin... viime postauksista onkin jo vierähtänyt tovi. Syy tähän on muutto sekä uuden nettiyhteyden hitaus...

Kävimme muutamia viikkoja sitten fasaanitreeneissä Kärkölässä. Paikalla oli mukava joukko weimareita sekä niiden omistajat! Meia sai seistä fasaania sekä etsiä niitä metsästä. Intoa neidillä riitti vaikka kuinka! Harmillsista kyllä, jouduimme poistumaan ennen muita eikä Meia päässyt leikkimään pellolle sisaruksiensa kanssa... no ehkä ensi viikonlopun treeneissä sitten uusi yritys.... :)

Nyt olemme Porvoossa ja isäni lähti aamusta hirvimetsälle. Kun hän pakkasi metsätavaroita ja puki metsävaatteet päälle, Meia oli aivan satavarma että jess, nyt päästään lintumetsälle!!! Kaksin käsin jouduttiin pitämään Meikusta kiinni ettei olisi ryntänyt isän perään...

Omppuvaras

Meia kävi omenavarkaissa. Maistuu erityisen hyvältä juuri siksi...

Sorsametsällä

Meia pääsi eilen sorsametsälle isännän, isännän ystävän sekä saksanseisoja Blondin kanssa. Pärjäili kuulemma hienosti, ei pelännyt tälläkään kertaaa laukauksia, kantoi lintua ja istui hienosti veneessä. Illalla Meia oli niiin puhki ettei pystyssä pysynyt. Toivotaan että Blondin opit meni perille! Tai edes hautumaan. Tässä vähän metsäfiilistelyä.

Kova metsästäjä.


Mainio näköalapaikka.


Ja huilataan.

Nauraa!

Niin suunnattoman hauskan näköistä on kun koira nauraa! Meia on tehnyt sitä nyt jonkun aikaa, ja tainnut peritä sen isältään Visalta.
Nauru tapahtuu kun ollaan oltu koirasta erillään pidemmän aikaa. Työpäivän jälkeen kotiin tullessa nauru on erityisen hulvatonta. Nykyään Meia nauraa myös muille tutuille ihmisille joita ei ole nähnyt hetkeen.
Käytännössä nauru tapahtuu niin että nenä ruttautuu, ikenet vähän nousevat ja koira juoksee hiukan matalammassa asennossa luokse hyvin innokkaana. Kuvaan hymy ei ole vielä tarttunut, mutta lupaamme yrittää ikuistaa sen.

Poseeraukset

Poseeraus pellolla näin.



Ja profiili näin.


Sitten uunin edessä näin.


Böö teille!

Syystunnelmaa

Vaikka ei huvittaisi myöntää, niin pakkohan se on todeta että syksy on täällä. Sen huomaa varsinkin aamuisin kun lenkillä kaipaa pipoa ja hanskoja. Meia on kohta 5 kk ja alkaa olla jo iso ja vahva. Vauhtia on sen verran että suosiolla käydään paljon koirapuistossa missä energia palaa hyvin muiden koirien seurassa.

Meia kävi viime viikonloppuna ihan ex tempore ensimmäisessä Match-showssa ja sai ensimmäisen palkintonsa. Vetolelu oli myös palkintokassissa. Kas näin!

Bortsut saapuivat taloon

Mio ja Nani palasivat maalta piiitkän ansaitun kesäloman jälkeen. Nyt talossa on taas vipinää ja koiralauma koossa.

Lomaterkut kavereilta!

Nani relaa.



Mio ja pallo.

Nouto

Noutokin sujuu. Meia istuu ja lintu on heitetty.



Meia saa luvan ja säntää kohti saalista...



...löytää...



...ja tuo!

Luovutus

Meia on onnistunut luovuttamaan linnun hienosti muutaman kerran.

No ota sitten.


Ole hyvä!

Kyyhkynmetsästys alkoi

Pyydämme anteeksi vähäisiä päivityksiä. Maalla ei netti toimi oikein riittävän nopeasti kuvien lataamiseen. Kuvia on kuitenkin otettu kasoittain, ja tässä niitä tulee. Meia on käynyt ensimmäistä kertaa lintumetsällä ja saanut ihka oman "harjoittelukyyhkyn" joka on kovassa treenikäytössä.

Blogspot ei suostu lataamaan kaikkia kuvia kerralla joten niitä tulee nyt erissä.
Tässä Meia tutustuu elämänsä ensimmäiseen kyyhkyyn.


Mitä tän kanssa pitäis tehdä?




Nuuskin.

Tässä ollaan nyt

Tästä kaikki alkoi.


Ja nyt Meia on jo 16 viikkoinen. Huom nenässä höyhen pienen noutotreenin jäljiltä...

Pellolla

Jos vedän vatsan sisään näin, niin sikspäkki näkyy...



Tästä lensi varmaan ihan äskettäin metso...



Vedän tähän väliin perinteisen lonkkaistuntani...



Katsokaa, kuinka tottelevainen olen. Kun käskettiin istua paikallaan, niin minähän istun!

Laiturilla ja lautalla

Kuten olette huomanneet, Meia viihtyy hyvin vesimaisemissa. Viimeinen villitys on kiikkua kotitekoisella uimapatjalla... ja uida siitä rantaan.

Päivää paistattelemassa.



Mullassa on mukava ryömiä.



Hetkinen...mihin mä nyt jouduin?



Uin rantaan.



Turvassa.